Ulkona on pimeää, sataa ja tuulee – neulojan unelmailma! Saa ilman minkäänlaisia omantunnon kolkutteluja hautautua sisälle tekemään käsitöitä…
Ohje: Baby cables and big ones too
Lanka: Drops Merino Extra Fine
Puikot: 4mm Addit
Vaikka olenkin rouhean villan ystävä, täytyy sanoa että näin tyköistuvaan neuleeseen Merino Extra Fine sopi kuin nenä päähän. Lanka on unelman pehmeää ja paksua, joten neuloutui mukavan nopeasti. Pikkuisen väljempikin olisi voinut olla, mutta jälleen kerran jostain syystä käsiala tiukkeni sitä mukaa kun neule eteni… Pastellin sävytkin ovat vähän vierastaneet aikaisemmin, mutta onneksi uskaltauduin hamstraamaan Dropsin keväisessä alessa, hyvän toimii ainakin farkkujen kanssa.
Pienenä miinuksena langassa oli herkkä halkeaminen neulottaessa. Ja ikävä huomata, mutta jo muutaman pitokerran jälkeen kyljissä ja hihojen sisäpinnoissa on havaittavissa pientä nyppyyntymistä. Toivottavasti ei siitä kovin pahene, koska pidettyä tätä varmasti tulee!
Villapeikon ohje oli selkeästi kirjoitettu. Neuloja luki palmikkokaaviota välillä vähän turhan huonosti, mutta ei kerrota kellekään… Kaula-aukon kohdalta olisin kaivannut enemmän syvennystä etupuolelle. Joka puolelta symmetrinen kaula-aukko ei ainakaan itselle istu täydellisesti, tuntuu kuin puseroa täytyisi koko ajan siirtää vähän eteenpäin.
Malli on ylhäältä alaspäin neulottu ja täysin saumaton. Erityisen kivaksi tekniikan tekee se, että kaarroketta voi kokeilla vähän väliä ja saada juuri passelista kohtaa alkavat kädentiet. Me like!
Blogin kesäloma venyi puoleen syksyäkin, mutta eipä anneta sen häiritä. Toivottavasti pieni tauko antaa inspiraatiota vähän tiheämpään päivitystahtiin.
Raikkaat syyskelit antavat hyvän syyn etsiä paleleville varpaille lisää lämmikettä. Villaista on syntynytkin, tarkoituksella ja ilman.
Ensiksi palattiin ihan alkutekijöihin. Perussukat Novitan Tico-tico -langasta. Väri passaa ainakin omalle silmälle oikein hyvin, kuvassa vaalea raita näyttää vähän liiankin vaalealta.
Ohje: vyötteen sisältä
Lanka: Novita Tico-tico
Puikot: 2,5 mm sukkikset
Seuraavaksi lähdettiin vähän kiemuraisemmille vesille. Oulanka-sukat tulivat myös tico-ticosta, aiheeseen sopivasti vedenläheisestä sävystä. Tämän monimutkaisempiin ohjeisiin en pelkissä sukissa tapaa kallistua, vaikka ne muuten tärkeät kapistukset ovatkin. Perussukat kunniaan!
Ohje: Oulanka, Ulla 01/10
Lanka: Novita Tico-Tico
Puikot: 2,5 mm sukkikset
Nämä sukat olivat sitä tarkoituksella-osastoa, sitten siirrytään ei niin tarkoituksella -osastoon. Tein tossut miehelle. Huovutin pesukoneessa ja kappas, sain tossut itselle.
Ohje: Huovutetut tohvelit, lisänä käännettävät reunukset
Lanka: Drops Eskimo
Puikot: 6 mm
Koon arviointi meni siis pieleen ja tossut huopuivatkin yllättävän hyvin. Sain viruttaa ja venyttää voimieni takaa, että sain ne edes omaan jalkaan. Täytyypä siis muistaa, että Eskimo huopuu erityisen hyvin. Jotkin ruskeat neulahuovutetut kiekura-koukerot näyttäisi varmasti kivalta koristeena, ehkäpä, ehkäpä…
Kevään mittaan olen koittanut kuluttaa pois talvella kerättyjä tuorepajuja ja risuja. Hyvällä menestyksellä pajuista jäikin vain pieni nippu kuivatettavaksi liotukseen.
Pajuruukut
Äitienpäivän korvalla kävin keräämässä kasan pöllejä kotipihasta ja aloitin sarjatyön: paljon porattuja reikiä ja reikiin tökittyjä loimipajuja. Syntyi siis puupölkyn nokkaan tulevia pajuruukkuja.
Punominen aloitetaan pölkyn yläreunasta, joten puupölkky toimii yhtäaikaa sekä korin pohjana että jalkana. Suurinpiirtein loimipajun paksuisella poranterällä (palttinaa punottaessa pariton määrä) reikiä pölkyn yläreunaan. Poraamisen jälkeen reikään vähän Erikeeperiä ja perään loimipaju.
Vasemmanpuoleisen ruukun reiät on porattu vaakasuoraan, oikeanpuoleisen hieman yläviistoon ja jälkimmäinen miellyttää ainakin omaa silmää enemmän.
Liimaus sai kuivua yön yli siten, että sidoin pajut jo valmiiksi yläpäästä yhteen. Ensimmäiset kaksi, jotka menivät orvokkiamppeleiden kera äitienpäivälahjoiksi olen tehnyt punomalla peruspalttinaa.
Kolmannen ruukun tein ihan omaan käyttöön ja käytin taas yläviistoon porattuja reikiä. Punos on ranskalaista laitapunosta, joka tosin yksinkertaisena näyttää lähes palttinan kaltaiselta. Kaksinkertaisesta olisi tullut vähän näyttävämpi. Vielä yksi pölkky on odottamassa rei’itettynä, mutta se saa odottaa ensi talven tuorepajuja.
Itse puupölkyt ovat siis hyvin kuivanutta mäntyä. Irrottelin kaarnan pois ja harjasin pinnan teräsharjalla puhtaaksi ja mattapintaiseksi. Petäjä on sen suhteen parempaa kuin lehtipuu, että se ei lahoa niin helposti ulkosalla.
Pajuamppeli
Ennestään jo kohtalaisen usean pajuamppelin joukkoon tuli jälleen yksi lisää. Saapahan vaihtaa amppelia aina mielialan mukaan!
Käytin ensimmäistä kertaa pajua ja risua samassa työssä, ja lopputulos oli ihan hauskannäköinen. Pyöreäpohjaiseen koriin en tehnyt mitään ripustuskiinnityksiä, tässä tapauksessa se roikkuu itsepunotussa amppelinarussa.
Metson soidinaika
Nyt on meidän pihalla metsoilla soidin ympäri vuoden! Tai ainakin yhdellä kovin puisevalla ukkometsolla.
Linnun runko on muotoiltu risusta, siivet ja pyrstö pajusta. Pyrstöä varten tein ensin korinpohjaa muistuttavan aloituksen: kolme pajua viilletään keskipaikkeilta halki ja niistä läpi toiset kolme pajua. Yhden kolmikon jätin yhteen pyrstön istutusta varten, muita yhdeksää päätä käytin loimena edestakaisin punonnassa.
–
–
Siivet on aloitettu samaan tapaan kuin veneen mallinen pajuvati. Toinen pää on punottu kuten vadissakin tehtäisiin. Loimien päitä voi kääntää hieman toiseen suuntaan, jos haluaa siivelle muotoa. Toisen pään loimet työntelin vain vastakkaisiin reikiin ja jatkoin punomista puoliympyrän muotoon.
Jalkoina toimivat pajukepit, jotka on tukevasti kiinnitetty lintuun ja pölkkyyn porattuihin reikiin liimalla. Pulskempikin olisi saanut tuo kaveri olla, mutta risut loppui kesken niin minkäs teet. Jospa se syksyllä saatas maha vähän kasvamaan…
Minulla innostus Strikkelisen Baktus-huiviin on syttynyt aika jälkijättöisesti, mutta syttyipä kuitenkin. Sitten kun vastaani uiskenteli paikallisen lankakaupan neulekerhossa Araucania Ranco Multy ihanan keväisen vihreänä, olin myyty.
Ohje: Baktus
Lanka: Araucania Ranco Multy, sävy PT497
Puikot: Addin pyörö 4 mm
Baktus on ihanan aivotonta neulottavaa ja lopputulos on kuitenkin kivan näköinen. Kun Ranco Multy oli vielä puikoilla aloin mieluilla toistakin huivia, ja seuraavassa neulekerhossa kassiin hyppäsi roosa-lila Drops Delight. Tulipa samalla kokeiltua lopputulosta erilailla värjätyillä langoillakin. Molemmissa on 75 % villaa ja 25 % polyamidia, mutta Delight on löyhäkierteisempää ja karvaisempaa, joten on käytössä lämpimämpi. Ranco Multy on pehmoinen ihoa vasten ja sopii vähän keväisemmälläkin säällä.
Ohje: Baktus
Lanka: Drops Delight, sävy 06 rosa-lila -mix
Puikot: Addin pyörö 4 mm
Koska molempien huivien kohdalla lankaa jäi pikkuisen jäljelle, virkkasin huiveihin vielä reunuksetkin. Vihertävässä huivissa tein kerroksen puolipylväitä, lilassa huivissa ensin kerroksen kiinteitä silmukoita ja sen jälkeen kerros puolipylväitä. Sain kulutettua sopivasti loputkin langat ja lisäksi reunus tuntuu vähän jämäkämmältä kuin ilman viimeistelyä.
Ohje: Rosamund’s Cardigan (Interweave Knits, Fall 2009), koko 34 1/2, Ravelryssä
Lanka: New Lanark double-knitting wool, Donegal Silk Tweed, ochre
Puikot: 4mm & 5mm pyöröt
Me like it! Rosamund’s cardigan -neuletakki valmistui supsikkaasti paksuhkosta langasta ja isoilla puikoilla. Lankakin sopi sellaisenaan ohjeeseen ilman sen kummempia kommervenkkejä. Lanka on ihanan rouheaa, mutta ei yhtään liian karheaa eikä kutita ainakaan omaa hipiääni.
Ylhäältä alas neulottuna kokoa pystyi tarkistamaan koko ajan ja muuntelemaan sitä mukaa. Muuta ei tosin tarvinnut tällä kertaa tehdä kuin jatkaa helmaa vähän ohjetta pidemmäksi.
Muotokin säilyi kiitettävän hyvin liotuksen jälkeen. Kastelin siis ihan läpimäräksi, kuivasin pahimmat vedet pyyhkeeseen rullaamalla ja jätin kuivumaan mittoihin muotoiltuna.
Isot napit ovat Käsityövakasta ja niiden väri kävikin ihan nappiin! Lanka on tilattu New Lanarkilta Skotlannista. Olen tainnut aiemminkin mainita, että tuolta löytyy kohtuuhintaisia lankoja tosi ihanissa sävyissä ja tilaaminenkin oli vaivatonta.
Hakasten kiinnittäminen meinasi aiheuttaa päänvaivaa, sillä ohje ei antanut hirveästi apuja siihen, kuinka ne saa juuri sellaiseen kohtaan mistä ne eivät veny näkyviin ja palmikko säilyy sen näköisenä kuin pitääkin. Yläpuolelta kiinnitin ne palmikoiden risteämiskohtaan kuten ohje neuvoi ja alapuolella vähän sivumpaan. Kiinnitin alapuolen hakaset myös puoliksi piiloon neuleen läpi, jotta ne eivät näy niin räikeästi.
En aiemmin ole tehnyt lyhythihaisia neuleita, mutta näitä saa kyllä tulla lisääkin! Juuri sopivia kevään lämpeneviin keleihin.
Vihdoin sain julkaisuvalmiiksi ohjeen Army-neuleesta. Sen saa ladattua viereisen kuvan linkistä pdf-tiedostona. Tässä ohjeversiossa ei ole huomioitu olka- ja kyynärpaikkoja, lisään ne sitten ohjeeseen kun saan ne lisättyä paitaankin. Toivottavasti eivät jää odottelun asteelle… Ohje on ensimmäinen kirjoittamani, joten olkaa armollisia ja kertokaa jos siitä löytyy epäjohdonmukaisuuksia tai muita kämmejä.
Lankana käytin Novitan 7-veljestä. Lähemmäs esikuvaansa olisi todennäköisesti päästy esim. Nalle-langalla, tässä tiheys ei ole lähelläkään alkuperäistä intin neuletta.
Jonkin verran on kauluksessa yhden talven käytön jälkeen jo havaittavissa nukkaantumista, joten senkin vuoksi paikallaan olla jonkin toinen samalla tiheydellä varustettu lanka. 7-veljestä tuntuu myös esim. lapasissa olevan nopea nukkaantumaan, muissa Novitan langoissa (mm. Nallessa) en ole samaa ongelmaa ainakaan tähän mennessä huomannut.
Olen vähän kahden vaiheilla seurannut keskustelua Novitan lankojen laadusta ja vaikka perinteissä 7-veikassa kestävyys ainakaan tämän värin kohdalla ei tunnu olevan huipussaan, en vielä täysin luovu toivosta muiden lankojen kohdalla. Suosi suomalaista ja sitä rataa.
Tuoreimmat kommentit