Risuvati on tehty aluksi ihan perinteiseen tyyliin spiraalina, ja koska kevät on jo ihan nurkan takana (näin ainakin lumituiskusta huolimatta uskottelen itselleni), tein reunuksen kukan terälehdiksi. Voisin kuvitella ainakin pääsiäisruohon näyttävän tässä aika kivalta.

Risu jota käytin oli tällä kertaa aika vaihtelevanlaatuista, joka näkyy sitten rakosina punoksen väleissä. Seassa oli sekä riippaoksaista että tavallista rauduskoivun oksaa, joissa osassa oli vielä norkkojakin mukana. Norkot tosin koitin leikata aika tarkkaan pois, etteivät ne kuivuessaan rupea karisemaan.

Pannunaluset on tehty samalla tyylillä kuin joululahjoissa vilahtaneetkin. Eli rautalankapunos kolmessa kohtaa ja kahden risunipun välein kiinnitetään yksi paju. Pajut joita käytin olivat jo kuivia, jottei rautalankapunos löysty pajun kuivuessa. Vihreät pajut olivat tällä kertaa vähissä, ne erottuisivat parhaiten risupinnasta, mutta hyvä näinkin.

P.S. Kävin muuten minäkin kurkkaamassa Marttojen ja Novitan sukkarekkaan! Mukaan tarttui pari kerää Tico Ticoa ja Nallen marjaretkeä. Eikä voinut kuin ihmetellä sitä vauhtia millä rekassa sukkia neulottiin…

Jaa Facebookissa

Lankavarastossa pyöri pitkään yksi kerä ruskean sävyistä Fabelia. Niin paljon en pätkävärjätyistä langoista tykkää, että olisin tilannut lisää isompaan työhän. Tämänkin kerän olin saanut joskus lankatilauksen kylkiäisenä. Aina lankoja penkoessa kerä tuli vastaan ja mietin, että mitä yhdestä 50 g kerästä voisi tehdä. Ja tulihan se sieltä kun tarpeeksi mietti: sormikkaat! Kerä riitti juuri ja juuri, aivan yhtä pitkiä varsia en tosin tehnyt kuin ohjeessa oli.

Nukkaantuneetkin nämä sormikkaat ovat jo vähän kun kerkisivät olla koko pitkälle jatkuneen syksyn käytössä. Mutta ainakin oli onnistunut tuotos, ja taivutti ajatuksia ehkä jatkossakin käyttämään pätkärääkättyjä lankoja.

Ohje: Drops sormikkaat
Lanka: Fabel, ruskea-mix
Puikot: sukkapuikot 2,5 mm

-

-

-

-

Tämä pipo ehti odotella jo jonkin aikaa talvikelejä ennen käyttöön pääsyään, mutta jäi silti kuvaamatta. Marjo trokasi minulle viime keväänä Novitan tehtaanmyymälästä jo kaupoista loppunutta Isoveljen keltaista sävyä, josta muotoutui Beaumonde-inspired Hat. Lankaa jäi vielä sen verran, että lapasetkin syntyisivät pipon kaveriksi, mutta ne odottakoon aikaa otollisempaa.

Ohje: Beaumonde-inspired Hat
Lanka: Novita Isoveli
Puikot: jääneet unholaan

Jaa Facebookissa

Ensimmäisenä esittelyyn pääsevät ajankohtaisimmat eli joulun lahjonnat. Suuria projekteja ei tälle joululle ollut, vain jotain pientä mukavaa. Kunnon kuvia en muistanut (taaskaan) ennen pukinkonttiin päätymistä ottaa, joten pahoittelut jo etukäteen.

~ ~ ~ ~ ~

Kummitytölle postin välityksellä matkasivat Bella’s mittens -lapaset. Olen itse lukenut Twilight-kirjasarjan alusta loppuun ja ohje olikin jo valmiiksi korvan takana omaa käyttöä varten. Lankana käytin Novitan 7-veljestä, joka on ohjetta ohkaisempaa. Näin sain ilman sen kummempia muunnoksia pienennettyä lapasten mallin 12-vuotiaan tytön käteen.

-

Ohje: Bella’s mittens (Ravelry)
Lanka: Novita 7-veljestä
Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

~ ~ ~ ~ ~

Äidin pakettiin päätyi (Hehkuvan Talviteen kanssa) Druidess beret -baskeri. Lankana käytin New Lanarkin Donegal Silk Tweediä, joka oli itselle uusi tuttavuus. New Lanarkin nettiputiikista tilaaminen on helppoa ja värivalikoima kattava. Langat eivät ole hinnalla pilattuja ja toimituskin tapahtui sujuvasti. Double-knitting -paksuinen on villaisuudessaan miellyttävää neuloa ja neulepinnasta tulee eläväistä. Sopii hyvin palmikkoneuleeseen! Täältä tulee varmasti tilattua useamminkin.

Baskerin ohje löytyi jälleen Ravelryn kautta (miten sitä ennen selvittiinkään ilman…) ja tekijä on Princess Pea. Puikot olisivat voineet olla suuremmatkin, mutta neuleesta tuli ainakin napakkaa.

Ohje: Druidess beret (Ravelry)
Lanka: New Lanark Donegal Silk Tweed (paksuus double-knitting, väri russet)
Puikot: 2,5 mm pyöröpuikot

~ ~ ~ ~ ~

Pariinkin eri pakettiin pääsivät risusta ja pajusta tehdyt pannunaluset. Pannunalunen on sidottu rautalangalla ja risumattoon lisäsin tasaisin välein yhden kuivatun pajun.

Parempia kuvia on toiveissa heti kun pääsen paparazzaamaan kohteita lähietäisyydeltä!

Jaa Facebookissa

Neuleen tein ottamalla mitat meillä käväiseestä alkuperäisestä intin villapaidasta, mutta 7-veikkaan en lankana ollut täysin tyytyväinen. Ohuempi Nalle olisi sopinut tähän paljon paremmin. Tästä versiosta tuli siis kohtalaisen löysä ja paksu esikuvaansa verrattuna, mutta vielähän sitä on mahdollista muotoilla.

Pyrin kirjoittamaan army-villapaidan ohjeen puhtaaksi piakkoin ja julkaisemaan täälläkin, mikäli joku sitä haluaa hyödyntää. Parannusehdotuksetkin otetaan vastaan!

Jaa Facebookissa

Hopeasavi on kohtalaisen uusi keksintö Japanista ja sen avulla tällainen ensikertalainenkin pystyy tekemään kauniita hopeakoruja. Hopeasavi muodostuu kierrätettävistä jätemateriaaleista yli jääneestä hopeapölystä, sideaineesta sekä vedestä. Sitä pystyy muokkaamaan muovailiuvahan tai esim. askartelumassan tapaan. Muotoiluvaiheessa hopeasaveen pystyy upottamaan erilaisia kiviä tai muita hopeisia korunosia. Itse laitoin riipuslenkin sekä zirkonian.

Muotoilun jälkeen koru kuivataan vaikkapa hiusten kuivaajalla, jolloin siitä haihtuu savessa oleva vesi. Tämän jälkeen hiotaan ylimääräiset rosot pois, kunnes muoto on mieleinen. Hionnan jälkeen koru poltetaan 650-870 asteessa esim. polttouunissa tai kaasuliekillä. Polton aikana loputkin hopeasaven sidosaineet palavat pois ja jäljelle jää 99,99 % hopeaa.

Polttamisen jälkeen koru kiillotettiin ja lopulta liotin sen rikkimaksassa, jolloin siihen loppukiillotuksen jälkeen jäi tummat urien pohjat korostamaan kuvioita.

Tuollainen yhden illan kurssi kesti noin 4 tuntia ja sen aikana ehti mainiosti tekemään yhden riipuksen. Kuvan koruun kului 5 grammaa hopeasavea.   Tämä kyseinen malli on valmiista muotista, joita oli runsas valikoima. Arvelin ensimmäisen korun kohdalla tehdä helpon ratkaisun, että varmasti onnistuu. Lisääkin kiinnostaisi opetella, kenties seuraavaksi sormuksia ja korviksia pidemmällä viikonloppukurssilla.

Jaa Facebookissa

Seuraava ongelma oli sopiva ohje, sitä etsin ja kokeilin ja kokeilin, kunnes löytyi juuri oikea: Petäjä-sukat Ullasta. Jo ohjeen nimi sopii hyvin supisuomalaiselle miehelle ja mallineule on simppeli, muttei kuitenkaan ihan tavallinen.

Sukat on tehty mallin mukaan pohjaa lukuunottamatta. Karstalangan kestävyys ei ole sekoitelankojen luokkaa, joten jotain ekstraa piti pohjaan keksiä. Mietin kaksinkertaisella langalla neulomista, mutta pelkästään pohjassa sen käyttö olisi vähän hankalaa ja kokonaan kaksinkertaista kärkiosaa en halunnut. Pitkään pyörittelin koko pohjan tekemistä kantapään vahvistetulla neuleella ja ryhdyinkin sitten tuumasta toimeen. Ja hyvähän siitä tuli. Kestävyyden lisäksi sukan pohja on mukavan pehmoinen. Tietysti pinta ei ole yhtä tasaista kuin sileässä neuleessa, mutta koska mallineuleessa tuli samansuuntaista kuviota vahvempana, ei tämä haittaa ollenkaan. Sukan koko on kutakuinkin 44-45, eli olihan tuohon lapioon pituutta neulottava.

Lankaa jäi vielä toisten sukkien verran jäljelle, joten ehkä hemmottelen vielä itseänikin pässinpökkimillä sukkasilla.

Ja suonette anteeksi tummat kuvat, pimenevät syysillat eivät anna armoa…

Jaa Facebookissa

Tangled Yoke Cardiganin tuhkasta nousevat kuin Feeniks konsanaan Jared Floodin hurmaavat sormikkaat. Designer Knitting winter 08/09 -numerossa julkaistut palmikkosormikkaat pistivät heti silmään lehteä ensi kertoja selaillessa. Ja mikäs parempi langaksi kuin monessa liemessä keitetyt Dropsin Silke-Tweedit. Eivät varmasti tämän käsittelyn jälkeen enää säikähdä.

Harvinaista kyllä sain sormikkaat kohtalaisen kivuttomasti valmiiksi vaikka tein ne yksi kerrallaan. Villasukkien kohdalla tämä on ylitsepääsemätön ongelma, mutta kenties ohje oli nyt sen verran houkutteleva ja mielenkiintoinen, että valmista tuli nopeasti. Ohjeessa on muuten muutama virhe, joten kannattaa tehdessään ensin tarkistaa ne lehden nettisivuilta. Järkeilemällä ne huomaa aika pian.

Seuraavaksi pääsin silittelemään näitä. Ihanan karhean rouheaa ja se tuoksu…

Mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.

Jaa Facebookissa

Rivitalon pihamme kaipasi vähän lisäsuojaa ja näin sitä syntyi:

Ostimme aitaelementin harvalla salmiakkiruudutuksella ja sitä oli tarkoitus lähteä tiivistämään. Risutkin kävivät mielessä, kun oltiin jo kesässä pitkällä, mutta päädyin kuitenkin pajuun. Ennen en ole kokeillut kerätä pajua näin myöhään, kun lehdet ovat jo hiirenkorvalla, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Riivin siis vain lehdet pois ja siistin oksattomiksi, ihan suoria vitsojahan ei oikein tähän aikaan vuodesta löydä.

Muutaman päivän annoin pajujen sitkistyä ja sitten töihin. Ohuimmat vitsat sopivat hommaan parhaiten, paksummat eivät taipuneet ihan toivotulla tavalla ja näin kesällä irtonainen kuori sai aika paljon vaurioita. Aurinko teki kuitenkin tehtävänsä ja kuoriutuneet vaaleat kohdat tummuivat pian lähelle kuoren sävyä.

Vajaan viikon iltapuurtamisen jälkeen saimme kuitenkin ihan asiansa ajavan näkösuojan pihalle. Kestääpä tämä sitten tämän kesän tai useamman, myöhemmin voin tehdä tiivistyksen uudestaan liotetusta pajusta siistimpänä ja tiiviimpänä. Yksi kulma paistaa vielä paljaana, koska yhdellä loimella on hankala saada pajuja pysymään. Mutta keksimmä jotain.

Koristeeksi parvekelaatikkoon lobeliaa ja yksivuotista elämänlankaa kiipeilemään. Vähän vaatimattomia ovat kuitenkin näin alkukesästä…

Risuamppelit

Parvekelaatikon lisäksi aita kaipasi toisellekin puolelle jotain koristetta. Aikani mietittyäni päätin tehdä jäljellä olevista risuista kaksi seinäamppelia.

o

o

o

Amppelit on tehty ihan perusmallilla risulla punoen, yhden seinämän yritin vain jättää suoremmaksi ja koko amppelin vähän soikiomalliseksi. Sen verran olivat nopeita tehdä, että yhdessä illassa sain valmiiksi. Tässäkin pätee muuten sama kuin sukkien neulomisessa; paras on tehdä molemmat amppelit vaihe vaiheelta rinnakkain. Muuten (ainakin itsellä) jää vähän inspiraatiota enää toisen tekemiseen ja mallistakin tulee täysin eriparinen.

Risuamppelit on kiinnitetty rautalangalla molemmista reunoista aitaan kiinni. Täytteeksi saivat pienikukkaista petuniaa sekä hopeaputoukset.

Nyt kutsuu aurinko pihalle, lomalaisilta päivitykset saattavat jäädä vähiin…

Jaa Facebookissa

Päällyskankaana toimii hieman paksumpi kangas, vuori on ohuempaa ja kuviointi itseasiassa kauniimpaakin kuin päällyskankaassa. Eipä ainakaan harmita aina kassiin kurkistaessa .

Yhtenä yksinäisenä viikonloppuna se inspiraatio sitten tuli ja aloin piirtää kaavoja. Kaavasta saa ottaa mallia, jos mielii, yläreuna kaipaa kuitenkin
vielä parantelua, jotta sen saa paremmin käännettyä. Sisäkurvi meinasi nimittäin tuottaa hankaluuksia näin vähän ommelleelle. Korkeutta on keskeltä mitattuna n. 35 cm, leveyttä n. 30 cm.

Jokin aika sitten blogeissa kiersi meemi omasta neulatyynystä. Samalla voin osallistua siihenkin, kun tyyny niin innolla kuvaan mukaan työntäytyi.

Vuorikangas on leikattu samalla kaavalla, vain himpun pienempänä. Pohjan muotolaskokset antoivat kulmiin niin hyvin muotoa, ettei erillistä pohjakappaletta enää tarvittu.

Kaikki hulpiottomat reunat on päärmätty 3-pistosiksakilla, kangas kun oli aika herkkää purkautumaan. Saumat on silitetty auki, jotta yhteenliittäminen vuoren kanssa on helpompaa.

Kassin hihna on n. 90 cm. Ensin ompelin sen putkeksi ja lopuksi siistin molemmat reunat ompelemalla vielä päältä. Hihnan päät on istutettu vuoren ja päällisen väliin.

Pääsipäs kuvaan myös äidin vanha Husqvarna 5710. Kone lienee ainakin 25-vuotias, palvellut aktiivisesti ja toimii vieläkin moitteetta. Nyt vain muuttaa tasaisin väliajoin minun ja äidin välillä.

Päälliskankaasta leikkasin palat vielä sisäpuolen reunaankin vahvikkeeksi. Vuorikangas yltää myös ihan reunaan saakka. Kiinnityksenä on magneettinappi, tosin vetoketju olisi ihan hyvä lisä, nyt kassin suu jää aika avoimeksi.

Ja sisällä tietysti taskut sekä puhelimelle että avaimille. Harmi vaan kun kankaiden vahvuudet eivät tosiaan olleet toisinpäin, tuon vuorikankaan kuvion olisi ihan mielellään laittanut ulkopuolellekin.

Jaa Facebookissa

Toukokuu on pihalla ihan ykkösaikaa. Tämänkin viikonlopun aurinko on hellinyt urakalla, onneksi piha on suojassa pahimmalta tuuleltakin. Sunnuntain kauniissa ilta-auringossa ikuistin narsissien ja kevätesikoiden kukoistusta. Muutkin perennat sieltä nostelevat vähitellen päätään.

Viimepostauksessa esitellyt risulinnut ovat saaneet myös jalat. Hauskalta ne näyttävätkin kun pääsevät vihdoin oikomaan koipiaan. Siniset helmililjat vasta aloittelevat kukintaansa.

Pihapuuhien lomassa on ehtinyt jotain risustakin vääntelemään. Äitienpäiväksi valmistui sydänkranssi Risusydämen tutulla ohjeella. Koristeena käytin tällä kertaa paperinarua.

Sydänmallia muunnellen kasasin kolmesta risusydämestä kukan. Taivutin risut kuten sydänkranssin yläosa, mutta jätin pitkän hännän pois. Sitten kiinnitin kaikki toisiinsa ja kiepitin keskelle peruskorinpohjamallilla kukan keskustan. Ulkoseinälle pääsi koristeeksi hän. Ja tulee varmasti saamaan seuraa perhosista ja muista ötököistä, joita kukat tahtovat puoleensa vetää.

Neuleetkin etenevät mitenkuten, jos vain pihalta malttaa sisälle ajoissa tulla. Välillä puikoilla myös jotain kesäisempää..

Jaa Facebookissa