Pajuruukut

Äitienpäivän korvalla kävin keräämässä kasan pöllejä kotipihasta ja aloitin sarjatyön: paljon porattuja reikiä ja reikiin tökittyjä loimipajuja. Syntyi siis puupölkyn nokkaan tulevia pajuruukkuja.

Punominen aloitetaan pölkyn yläreunasta, joten puupölkky toimii yhtäaikaa sekä korin pohjana että jalkana. Suurinpiirtein loimipajun paksuisella poranterällä  (palttinaa punottaessa pariton määrä) reikiä pölkyn yläreunaan. Poraamisen jälkeen reikään vähän Erikeeperiä ja perään loimipaju.

Vasemmanpuoleisen ruukun reiät on porattu vaakasuoraan, oikeanpuoleisen hieman yläviistoon ja jälkimmäinen miellyttää ainakin omaa silmää enemmän. Liimaus sai kuivua yön yli siten, että sidoin pajut jo valmiiksi yläpäästä yhteen. Ensimmäiset kaksi, jotka menivät orvokkiamppeleiden kera äitienpäivälahjoiksi olen tehnyt punomalla peruspalttinaa.

Kolmannen ruukun tein ihan omaan käyttöön ja käytin taas yläviistoon porattuja reikiä. Punos on ranskalaista laitapunosta, joka tosin yksinkertaisena näyttää lähes palttinan kaltaiselta. Kaksinkertaisesta olisi tullut vähän näyttävämpi. Vielä yksi pölkky on odottamassa rei’itettynä, mutta se saa odottaa ensi talven tuorepajuja.

Itse puupölkyt ovat siis hyvin kuivanutta mäntyä. Irrottelin kaarnan pois ja harjasin pinnan teräsharjalla puhtaaksi ja mattapintaiseksi. Petäjä on sen suhteen parempaa kuin lehtipuu, että se ei lahoa niin helposti ulkosalla.

Pajuamppeli

Ennestään jo kohtalaisen usean pajuamppelin joukkoon tuli jälleen yksi lisää. Saapahan vaihtaa amppelia aina mielialan mukaan!

Käytin ensimmäistä kertaa pajua ja risua samassa työssä, ja lopputulos oli ihan hauskannäköinen. Pyöreäpohjaiseen koriin en tehnyt mitään ripustuskiinnityksiä, tässä tapauksessa se roikkuu itsepunotussa amppelinarussa.

Metson soidinaika

Nyt on meidän pihalla metsoilla soidin ympäri vuoden! Tai ainakin yhdellä kovin puisevalla ukkometsolla.

Linnun runko on muotoiltu risusta, siivet ja pyrstö pajusta. Pyrstöä varten tein ensin korinpohjaa muistuttavan aloituksen: kolme pajua viilletään keskipaikkeilta halki ja niistä läpi toiset kolme pajua. Yhden kolmikon jätin yhteen pyrstön istutusta varten, muita yhdeksää päätä käytin loimena edestakaisin punonnassa.

-

Siivet on aloitettu samaan tapaan kuin veneen mallinen pajuvati. Toinen pää on punottu kuten vadissakin tehtäisiin. Loimien päitä voi kääntää hieman toiseen suuntaan, jos haluaa siivelle muotoa. Toisen pään loimet työntelin vain vastakkaisiin reikiin ja jatkoin punomista puoliympyrän muotoon.

Jalkoina toimivat pajukepit, jotka on tukevasti kiinnitetty lintuun ja pölkkyyn porattuihin reikiin liimalla. Pulskempikin olisi saanut tuo kaveri olla, mutta risut loppui kesken niin minkäs teet. Jospa se syksyllä saatas maha vähän kasvamaan…

Jaa Facebookissa

Ohje: Baktus
Lanka: Araucania Ranco Multy, sävy PT497
Puikot: Addin pyörö 4 mm

-

-

-

-

Baktus on ihanan aivotonta neulottavaa ja lopputulos on kuitenkin kivan näköinen. Kun Ranco Multy oli vielä puikoilla aloin mieluilla toistakin huivia, ja seuraavassa neulekerhossa kassiin hyppäsi roosa-lila Drops Delight. Tulipa samalla kokeiltua lopputulosta erilailla värjätyillä langoillakin. Molemmissa on 75 % villaa ja 25 % polyamidia, mutta Delight on löyhäkierteisempää ja karvaisempaa, joten on käytössä lämpimämpi. Ranco Multy on pehmoinen ihoa vasten ja sopii vähän keväisemmälläkin säällä.

Ohje: Baktus
Lanka: Drops Delight, sävy 06 rosa-lila -mix
Puikot: Addin pyörö 4 mm

-

-

-

-

Koska molempien huivien kohdalla lankaa jäi pikkuisen jäljelle, virkkasin huiveihin vielä reunuksetkin. Vihertävässä huivissa tein kerroksen puolipylväitä, lilassa huivissa ensin kerroksen kiinteitä silmukoita ja sen jälkeen kerros puolipylväitä. Sain kulutettua sopivasti loputkin langat ja lisäksi reunus tuntuu vähän jämäkämmältä kuin ilman viimeistelyä.

Jaa Facebookissa

Me like it! Rosamund’s cardigan -neuletakki valmistui supsikkaasti paksuhkosta langasta ja isoilla puikoilla. Lankakin sopi sellaisenaan ohjeeseen ilman sen kummempia kommervenkkejä. Lanka on ihanan rouheaa, mutta ei yhtään liian karheaa eikä kutita ainakaan omaa hipiääni.

Ylhäältä alas neulottuna kokoa pystyi tarkistamaan koko ajan ja muuntelemaan sitä mukaa. Muuta ei tosin tarvinnut tällä kertaa tehdä kuin jatkaa helmaa vähän ohjetta pidemmäksi.

Muotokin säilyi kiitettävän hyvin liotuksen jälkeen. Kastelin siis ihan läpimäräksi, kuivasin pahimmat vedet pyyhkeeseen rullaamalla ja jätin kuivumaan mittoihin muotoiltuna.

Isot napit ovat Käsityövakasta ja niiden väri kävikin ihan nappiin! Lanka on tilattu New Lanarkilta Skotlannista. Olen tainnut aiemminkin mainita, että tuolta löytyy kohtuuhintaisia lankoja tosi ihanissa sävyissä ja tilaaminenkin oli vaivatonta.

Hakasten kiinnittäminen meinasi aiheuttaa päänvaivaa, sillä ohje ei antanut hirveästi apuja siihen, kuinka ne saa juuri sellaiseen kohtaan mistä ne eivät veny näkyviin ja palmikko säilyy sen näköisenä kuin pitääkin. Yläpuolelta kiinnitin ne palmikoiden risteämiskohtaan kuten ohje neuvoi ja alapuolella vähän sivumpaan. Kiinnitin alapuolen hakaset myös puoliksi piiloon neuleen läpi, jotta ne eivät näy niin räikeästi.

En aiemmin ole tehnyt lyhythihaisia neuleita, mutta näitä saa kyllä tulla lisääkin! Juuri sopivia kevään lämpeneviin keleihin.

Jaa Facebookissa

Lankana käytin Novitan 7-veljestä. Lähemmäs esikuvaansa olisi todennäköisesti päästy esim. Nalle-langalla, tässä tiheys ei ole lähelläkään alkuperäistä intin neuletta.

Jonkin verran on kauluksessa yhden talven käytön jälkeen jo havaittavissa nukkaantumista, joten senkin vuoksi paikallaan olla jonkin toinen samalla tiheydellä varustettu lanka. 7-veljestä tuntuu myös esim. lapasissa olevan nopea nukkaantumaan, muissa Novitan langoissa (mm. Nallessa) en ole samaa ongelmaa ainakaan tähän mennessä huomannut.

Olen vähän kahden vaiheilla seurannut keskustelua Novitan lankojen laadusta ja vaikka perinteissä 7-veikassa kestävyys ainakaan tämän värin kohdalla ei tunnu olevan huipussaan, en vielä täysin luovu toivosta muiden lankojen kohdalla. Suosi suomalaista ja sitä rataa.

Jaa Facebookissa

Uusia tekniikoita on aina hienoa opetella ja hopeasavesta on vielä todella paljon opittavaa.

Sormus on tehty filigraani-tekniikalla eli pursottamalla ruiskusta hopeasavea puisen sormuskapulan ympärille. Käytössä oli 10 g ruisku, josta sormukseen kului vähän yli puolet. Pursotin ensin muutaman kierroksen pohjaksi, jonka jälkeen kuivatin sormuksen. Seuraavaksi kiinnitin mukaan kolme kirkasta zirkoniaa ja pursotin vielä pari kerrosta kiinnitykseksi.

Täytyy sanoa, että tämä tekniikka vaatii keskittymistä. Ja vakaata kättä. Käden vakaudessa on itselläni vielä paljon parannettavaa… Kun joutuu pyörittämään toisella kädellä sormuskapulaa ja toisella kädellä sekä ohjaamaan hopeasavi-ruiskua sopiviin koukeroihin että pursottamaan tasaisena nauhana, toivoi moneen kertaan että oispa kolme kättä!

Sormuksen piti kutistua poltossa kolme kokoa, mutta se kutistuikin lähes viisi, joten viilaa sai käyttää sisäpuolelta aika ronskilla kädellä. Onneksi paksuutta oli reilusti, joten viilaamisvaraakin löytyi. Kiillottelin sormusta vielä kotona metallipuikolla ja tulipa testattua, että paremman puutteessa myös hiekkapaperi puree hopeaan. Jouduin nimittäin vielä kotonakin vielä vähän hiomaan sisäpuolta suuremmaksi.

Samasta ruiskusta sain tehtyä myös riipuksen ja korvikset, mutta niistä sitten enemmän kun saan nekin viimeisteltyä valmiiksi. Uudelle jatkokurssille on myös haaveita, sillä vaikka itselle hopeasavea voisi tilatakin, on kurssipaikalla valmiina kaikki tarvittavat työvälineet ja polttouuni sekä tietysti ohjaaja jolta voi kysyä neuvoa. Eli jatkoa on toivon mukaan luvassa…

Jaa Facebookissa

Risuvati on tehty aluksi ihan perinteiseen tyyliin spiraalina, ja koska kevät on jo ihan nurkan takana (näin ainakin lumituiskusta huolimatta uskottelen itselleni), tein reunuksen kukan terälehdiksi. Voisin kuvitella ainakin pääsiäisruohon näyttävän tässä aika kivalta.

Risu jota käytin oli tällä kertaa aika vaihtelevanlaatuista, joka näkyy sitten rakosina punoksen väleissä. Seassa oli sekä riippaoksaista että tavallista rauduskoivun oksaa, joissa osassa oli vielä norkkojakin mukana. Norkot tosin koitin leikata aika tarkkaan pois, etteivät ne kuivuessaan rupea karisemaan.

Pannunaluset on tehty samalla tyylillä kuin joululahjoissa vilahtaneetkin. Eli rautalankapunos kolmessa kohtaa ja kahden risunipun välein kiinnitetään yksi paju. Pajut joita käytin olivat jo kuivia, jottei rautalankapunos löysty pajun kuivuessa. Vihreät pajut olivat tällä kertaa vähissä, ne erottuisivat parhaiten risupinnasta, mutta hyvä näinkin.

P.S. Kävin muuten minäkin kurkkaamassa Marttojen ja Novitan sukkarekkaan! Mukaan tarttui pari kerää Tico Ticoa ja Nallen marjaretkeä. Eikä voinut kuin ihmetellä sitä vauhtia millä rekassa sukkia neulottiin…

Jaa Facebookissa

Lankavarastossa pyöri pitkään yksi kerä ruskean sävyistä Fabelia. Niin paljon en pätkävärjätyistä langoista tykkää, että olisin tilannut lisää isompaan työhän. Tämänkin kerän olin saanut joskus lankatilauksen kylkiäisenä. Aina lankoja penkoessa kerä tuli vastaan ja mietin, että mitä yhdestä 50 g kerästä voisi tehdä. Ja tulihan se sieltä kun tarpeeksi mietti: sormikkaat! Kerä riitti juuri ja juuri, aivan yhtä pitkiä varsia en tosin tehnyt kuin ohjeessa oli.

Nukkaantuneetkin nämä sormikkaat ovat jo vähän kun kerkisivät olla koko pitkälle jatkuneen syksyn käytössä. Mutta ainakin oli onnistunut tuotos, ja taivutti ajatuksia ehkä jatkossakin käyttämään pätkärääkättyjä lankoja.

Ohje: Drops sormikkaat
Lanka: Fabel, ruskea-mix
Puikot: sukkapuikot 2,5 mm

-

-

-

-

Tämä pipo ehti odotella jo jonkin aikaa talvikelejä ennen käyttöön pääsyään, mutta jäi silti kuvaamatta. Marjo trokasi minulle viime keväänä Novitan tehtaanmyymälästä jo kaupoista loppunutta Isoveljen keltaista sävyä, josta muotoutui Beaumonde-inspired Hat. Lankaa jäi vielä sen verran, että lapasetkin syntyisivät pipon kaveriksi, mutta ne odottakoon aikaa otollisempaa.

Ohje: Beaumonde-inspired Hat
Lanka: Novita Isoveli
Puikot: jääneet unholaan

Jaa Facebookissa

Ensimmäisenä esittelyyn pääsevät ajankohtaisimmat eli joulun lahjonnat. Suuria projekteja ei tälle joululle ollut, vain jotain pientä mukavaa. Kunnon kuvia en muistanut (taaskaan) ennen pukinkonttiin päätymistä ottaa, joten pahoittelut jo etukäteen.

~ ~ ~ ~ ~

Kummitytölle postin välityksellä matkasivat Bella’s mittens -lapaset. Olen itse lukenut Twilight-kirjasarjan alusta loppuun ja ohje olikin jo valmiiksi korvan takana omaa käyttöä varten. Lankana käytin Novitan 7-veljestä, joka on ohjetta ohkaisempaa. Näin sain ilman sen kummempia muunnoksia pienennettyä lapasten mallin 12-vuotiaan tytön käteen.

-

Ohje: Bella’s mittens (Ravelry)
Lanka: Novita 7-veljestä
Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

~ ~ ~ ~ ~

Äidin pakettiin päätyi (Hehkuvan Talviteen kanssa) Druidess beret -baskeri. Lankana käytin New Lanarkin Donegal Silk Tweediä, joka oli itselle uusi tuttavuus. New Lanarkin nettiputiikista tilaaminen on helppoa ja värivalikoima kattava. Langat eivät ole hinnalla pilattuja ja toimituskin tapahtui sujuvasti. Double-knitting -paksuinen on villaisuudessaan miellyttävää neuloa ja neulepinnasta tulee eläväistä. Sopii hyvin palmikkoneuleeseen! Täältä tulee varmasti tilattua useamminkin.

Baskerin ohje löytyi jälleen Ravelryn kautta (miten sitä ennen selvittiinkään ilman…) ja tekijä on Princess Pea. Puikot olisivat voineet olla suuremmatkin, mutta neuleesta tuli ainakin napakkaa.

Ohje: Druidess beret (Ravelry)
Lanka: New Lanark Donegal Silk Tweed (paksuus double-knitting, väri russet)
Puikot: 2,5 mm pyöröpuikot

~ ~ ~ ~ ~

Pariinkin eri pakettiin pääsivät risusta ja pajusta tehdyt pannunaluset. Pannunalunen on sidottu rautalangalla ja risumattoon lisäsin tasaisin välein yhden kuivatun pajun.

Parempia kuvia on toiveissa heti kun pääsen paparazzaamaan kohteita lähietäisyydeltä!

Jaa Facebookissa

Neuleen tein ottamalla mitat meillä käväiseestä alkuperäisestä intin villapaidasta, mutta 7-veikkaan en lankana ollut täysin tyytyväinen. Ohuempi Nalle olisi sopinut tähän paljon paremmin. Tästä versiosta tuli siis kohtalaisen löysä ja paksu esikuvaansa verrattuna, mutta vielähän sitä on mahdollista muotoilla.

Pyrin kirjoittamaan army-villapaidan ohjeen puhtaaksi piakkoin ja julkaisemaan täälläkin, mikäli joku sitä haluaa hyödyntää. Parannusehdotuksetkin otetaan vastaan!

Jaa Facebookissa

Hopeasavi on kohtalaisen uusi keksintö Japanista ja sen avulla tällainen ensikertalainenkin pystyy tekemään kauniita hopeakoruja. Hopeasavi muodostuu kierrätettävistä jätemateriaaleista yli jääneestä hopeapölystä, sideaineesta sekä vedestä. Sitä pystyy muokkaamaan muovailiuvahan tai esim. askartelumassan tapaan. Muotoiluvaiheessa hopeasaveen pystyy upottamaan erilaisia kiviä tai muita hopeisia korunosia. Itse laitoin riipuslenkin sekä zirkonian.

Muotoilun jälkeen koru kuivataan vaikkapa hiusten kuivaajalla, jolloin siitä haihtuu savessa oleva vesi. Tämän jälkeen hiotaan ylimääräiset rosot pois, kunnes muoto on mieleinen. Hionnan jälkeen koru poltetaan 650-870 asteessa esim. polttouunissa tai kaasuliekillä. Polton aikana loputkin hopeasaven sidosaineet palavat pois ja jäljelle jää 99,99 % hopeaa.

Polttamisen jälkeen koru kiillotettiin ja lopulta liotin sen rikkimaksassa, jolloin siihen loppukiillotuksen jälkeen jäi tummat urien pohjat korostamaan kuvioita.

Tuollainen yhden illan kurssi kesti noin 4 tuntia ja sen aikana ehti mainiosti tekemään yhden riipuksen. Kuvan koruun kului 5 grammaa hopeasavea.   Tämä kyseinen malli on valmiista muotista, joita oli runsas valikoima. Arvelin ensimmäisen korun kohdalla tehdä helpon ratkaisun, että varmasti onnistuu. Lisääkin kiinnostaisi opetella, kenties seuraavaksi sormuksia ja korviksia pidemmällä viikonloppukurssilla.

Jaa Facebookissa