Kovista pelastamisyrityksistä huolimatta asia on nyt myönnettävä. Tangled Yoke Cardigan ei ollut enää pelastettavissa.
Ohje antoi odottaa paljon, edessä siinti se ”täydellinen neuletakki”. Ja oikeilla toimenpiteillä tämä olisi varmasti onnistunutkin. Mutta jälleen tulee vastaan useammankin neulojan kulmakivi: mallitilkku. Jos en olisi uskonut vyötteen tiheyteen vaan tehnyt kiltisti sen tilkun ja jos olisin ollut vielä viisaampi ja kastellut langan ennen neulomista, olisivat nämä voivottelut mahdollisesti turhia. Mutta oppia ikä kaikki, pistäkäämme tämä muistiin seuraaviin projekteihin: Mallitilkku, mallitilkku, mallitilkku. Ja muistakaamme myös, että Silke-Tweed venyyyyy kasteltaessa.
Tangled Yoke on nyt siis enää muisto, tiukkaa se teki mutta näin on varmasti parempi meille molemmille. Dropsin Silke-Tweed on nyt monessa vedessä uitettu ja syntyy uudelleen jonkin toisen neuleen muodossa sopivan suruajan jälkeen. Samaan ohjeeseen tuskin palaan ihan kohta, tämä vaatii hieman sulattelua.
Kaikeksi onneksi Marjo auttoi miestä (naista) mäessä ja toi Korialta Novitan tehtaanmyymälästä kaksi kerää aurinkoista leijonankeltaista Isoveljeä, joka ainakin paikallisista kaupoista ehti loppumaan ennenkuin allekirjoittanut ne hoksasi.
Eteenpäin, sano mummo lumessa! Ja sitä sorttia täältä seudulta näillä keleillä riittääkin.
Suuri risusaalis muistuttaa itsestään tasaisin väliajoin ja kyllähän siitä vähitellen valmistuukin, tällä kertaa sydänkranssi. Kranssin ohje löytyy Risusydämeltä, erittäin selkeä sellainen. Eikä aikaakaan kulunut paria tuntia kauempaa. Näitä pitää tehdä useampikin! Jospas nyt kun on tämä viikko ruhtinaallista pääsiäislomaakin :).
Risu on riippakoivua ja siten erittäin taipuisaa. Norkkojakin on runsaasti mukana, ne olisivat koristeena kauniita, jos eivät vain kuivuessaan karisisi niin herkästi.
Keskikoriste on tehty rottinkikuidusta, paperinarusta sekä kaarnan ja naavan palasista. Kiinnitys onnistui hyvin rautalangalla ja kuumaliimalla.
Kranssi pääsi mökin kuistille seinää koristamaan. Luonnon keskelle risutyöt istuvatkin sinne paremmin kuin hyvin.
Kahvilla tunikan kanssa…
Mipen suunnittelema Coffee tunic valmistui nopeasti ja tarpeeseen. Tarpeeseen saada taas neule onnistumaan onnettoman Tangled Yoke Cardiganin jälkeen ja tarpeeseen tunika-mallisesta neuleesta. Noudatin ohjetta aika lailla täsmällisesti ja lankana oli ohjeenkin mukainen Novitan Nalle. Tuttu ja turvallinen ja hyväksi todettu lanka, jolla ei ole vaarana epäonnistua. Puikot olivat hieman ohjetta pienemmät, näin tulikin juuri sopiva koko.
Ja odotukset täyttyivät, neuleesta tuli täydellinen! Juuri sopiva ja mukavan mittainen. Ainoa huono puoli on vähän liian suuri kaulus, mutta se asia ratkeaa kääntämällä reuna alimmaiseksi. Rentoutin aluksi jäykkää kaulusta myös kastelemalla sen, muuten en tunikaa ole vielä kastellut. Toivotaan, että se pysyy kuosissaan sitten kun sen aika tulee.
Väri olisi voinut olla joku muukin, mutta kaupassa oli langanostohetkellä potentiaalisena vain harmaa Nalle ja tarve oli suuri. Ehkäpä voisin joskus tehdä toisen samanmallisen eri värisenä. Ohjeen mukainen ruskea olisi aika hyvä.
Lankavimma muisti minua Hyvän mielen blogi -tunnustuksella, kiitos kovasti siitä! Tulee niin kovin hyvä mieli siitä, että jotkut ainakin jaksavat blogiani seurata :).
Aurinkoisen kevätpäivän päätteeksi haluan antaa tunnustuksen eteenpäin seuraaville hyvää mieltä levittäville blogeille:
Kaimalleni Jaanalle JaanaMaa-blogiin, Ellille ja Auralle Kaksi erilaista marjaa -blogiin, Risusydämelle, Nastille ja Tytille Pujoliivi-blogiin sekä Vilmalle (ja Hertalle) Sisäinen villapaita -blogiin. Ja kaikille muillekin lukemilleni blogeille tämä tunnustus varmasti kuuluisi, niin mukavaa juttujanne on seurata!
Luulin jo alkuvuodesta jääväni täksi talveksi täysin ilman risuja, kunnes bongasin työmatkalla pyörätien varresta pari kaadettua koivua. Puut olivat tietysti kaupungin mailla, mutta lojottivat siinä pitkään tyhjän panttina. Kysyinpä sitten kauniisti teknisestä virastosta, että saiskohan noita koivuja vähän käydä karsimassa. Ja saihan niitä.
Nyt on siis runsaasti materiaalia ja vielä rentoa riippakoivua! Pari jätesäkillistä tätä aarretta on käyty hakemassa ja vielä olisi paljon jäljellä haettavaksikin. Mikä onkaan helpompaa kuin napsia risuja suoraan pitkin pituuttaan olevista puista. Toistaiseksi kuitenkin pidättelen itseäni, sillä vasta on syntynyt tämä pannu eikä risuja tuntunut kuluvan nimeksikään.
Risupannu on siis tehty siten, että pohjana on puuläkkärä, jonka reunoissa on reiät ja rei’issä rautalangat kiinni. Kuva ei ole kovin hyvä, mutta minkäs teet kun valoisat ajat kuluvat ihan hukkaan töissä… Ja viikonloppuna ei tietenkään muisteta kuvata silloin kuin pitäisi. Täytyy sitten kesällä kuvailla, kun kukat ovat vallanneet tämän kasvupaikakseen.
Saunatyynyt
Saunatyynyjä innostuin tekemään, kun kaapissa pyörivät pellavapyyhkeet eivät kaikki olleet käytössä. Kangas on siis pellavaa, puuvillaakin saattaa olla mukana, ihan tarkkaan en osaa sanoa koskapa pyyhekangas on jo vuosia vanhaa.
Täytteenä on styrox-rouhetta eli ihan huonekaluliikkeestä saatavaa säkkituolintäytettä. Pesu on helppoa, saunan jälkeen nämä voi vain huuhtaista suihkun alla tai pestä käsin n. 40 asteessa. Pellava kuivuu nopeasti eikä styrox-rouhe ime itseensä kosteutta.
Testattukin saunatyynyä on, ja hyvin toimii. Toinen meni lahjoituksena vanhemmille, tosin näitä syntyy nopeasti lisääkin, kun materiaalia löytyy.
Siellä täällä olen nähnyt mitä ihanimpia silmukkamerkkejä ja koruja, joten päätin kokeilla minäkin. Eksyttyäni alan verkkokauppaan, alkoivat silmät hehkumaan; tuon tilaan ainakin ja tuon ja tuon…
Kotiin päätyivät ainakin leppäkerttuhelmet, joita on silmukkamerkeissä nähty Sisäisen villapaidan blogissa. Mukana olivat myös donitsi sateenkaarijaspiksesta, tummankullanruskeita foliohelmiä sekä muuta pientä mukavaa.
Tuloksena syntyi kaulakoru, jossa nauhana on mustaa vahanauhaa kaksinkertaisena ja koristeena tuo sateenkaarijaspis. Lukko on hopeaa. Jaspis-riipus on kohtalaisen painava, mutta tuo kaunis väri on aivan mahtava! Pidettykin korua jo on ja kivi muuttuu uskomattoman lämpimäksi ihoa vasten ollessaan. Ikäänkuin hehkuisi omaa lämpöä.
Oletteko muuten tienneet tätä jaspiksesta:
”Jaspis oli jo ennen Kristuksen syntymää arvokkaimpia korukiviä. Jaspiksesta tehtiin esimerkiksi amuletteja, jotka suojelivat noituutta, sairautta ja onnettomuuksia vastaan. Vielä nykyäänkin jaspis on tunnettu voimakivi. Sanotaan, että jaspiksen taika pitää rakkauden liekit roihuamassa.” Lähde: Kalevala Koru
Seuraavaksi tein korvakorut, joissa käytin foliohelmiä ja seurana makeanveden helmiä, jotka minulla oli jo ennestään. Muut korunosat ovat tässäkin hopeaa.
Työkaluina korujen teossa käytin kaksia kärkipihtejä. Näppärämpiä tarkoitukseen tehtyjäkin välineitä toki on, mutta en vielä tässä vaiheessa taida niihin lähteä panostamaan. Hopea on kohtalaisen taipuisaa ja muotoutuu helposti. Tarkempaan työhön tosin tarkemmat työvälineetkin olisivat paikallaan.
Korujen tekeminen on mielenkiintoista, mutta vaatii tarkkuutta ja kärsivällisyyttä. Neulehommiin en siis ihan heti tätä lajia ole vaihtamassa. Mutta tarvikkeiden shoppailu on ihan yhtä koukuttavaa kuin lankojen, varoituksen sana siis!
Tuoreimmat kommentit