Isälle, jolla on jo kaikkea, on kovin vaikea keksiä syntymäpäivälahjaa. Jotain kuitenkin puuttuu myös omalta kokemuslistalta: sukat Suomen lampaan villasta. Lähimmästä lankakaupasta löytyi onneksi heti raaka-aineet, pari vyyhtiä Pirtin kehräämön karstalankaa (140 TEX x 2).
Seuraava ongelma oli sopiva ohje, sitä etsin ja kokeilin ja kokeilin, kunnes löytyi juuri oikea: Petäjä-sukat Ullasta. Jo ohjeen nimi sopii hyvin supisuomalaiselle miehelle ja mallineule on simppeli, muttei kuitenkaan ihan tavallinen.
Sukat on tehty mallin mukaan pohjaa lukuunottamatta. Karstalangan kestävyys ei ole sekoitelankojen luokkaa, joten jotain ekstraa piti pohjaan keksiä. Mietin kaksinkertaisella langalla neulomista, mutta pelkästään pohjassa sen käyttö olisi vähän hankalaa ja kokonaan kaksinkertaista kärkiosaa en halunnut. Pitkään pyörittelin koko pohjan tekemistä kantapään vahvistetulla neuleella ja ryhdyinkin sitten tuumasta toimeen. Ja hyvähän siitä tuli. Kestävyyden lisäksi sukan pohja on mukavan pehmoinen. Tietysti pinta ei ole yhtä tasaista kuin sileässä neuleessa, mutta koska mallineuleessa tuli samansuuntaista kuviota vahvempana, ei tämä haittaa ollenkaan. Sukan koko on kutakuinkin 44-45, eli olihan tuohon lapioon pituutta neulottava.
Lankaa jäi vielä toisten sukkien verran jäljelle, joten ehkä hemmottelen vielä itseänikin pässinpökkimillä sukkasilla.
Ja suonette anteeksi tummat kuvat, pimenevät syysillat eivät anna armoa…
Tangled Yoke Cardiganin tuhkasta nousevat kuin Feeniks konsanaan Jared Floodin hurmaavat sormikkaat. Designer Knitting winter 08/09 -numerossa julkaistut palmikkosormikkaat pistivät heti silmään lehteä ensi kertoja selaillessa. Ja mikäs parempi langaksi kuin monessa liemessä keitetyt Dropsin Silke-Tweedit. Eivät varmasti tämän käsittelyn jälkeen enää säikähdä.
Harvinaista kyllä sain sormikkaat kohtalaisen kivuttomasti valmiiksi vaikka tein ne yksi kerrallaan. Villasukkien kohdalla tämä on ylitsepääsemätön ongelma, mutta kenties ohje oli nyt sen verran houkutteleva ja mielenkiintoinen, että valmista tuli nopeasti. Ohjeessa on muuten muutama virhe, joten kannattaa tehdessään ensin tarkistaa ne lehden nettisivuilta. Järkeilemällä ne huomaa aika pian.
Seuraavaksi pääsin silittelemään näitä. Ihanan karhean rouheaa ja se tuoksu…
Mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.
Aurinko paistaa niin, ettei paljon koneelle malta pysähtyä. Mutta nyt esittelyyn alkukesästä tehty pajuaita.
Rivitalon pihamme kaipasi vähän lisäsuojaa ja näin sitä syntyi:
Ostimme aitaelementin harvalla salmiakkiruudutuksella ja sitä oli tarkoitus lähteä tiivistämään. Risutkin kävivät mielessä, kun oltiin jo kesässä pitkällä, mutta päädyin kuitenkin pajuun. Ennen en ole kokeillut kerätä pajua näin myöhään, kun lehdet ovat jo hiirenkorvalla, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Riivin siis vain lehdet pois ja siistin oksattomiksi, ihan suoria vitsojahan ei oikein tähän aikaan vuodesta löydä.
Muutaman päivän annoin pajujen sitkistyä ja sitten töihin. Ohuimmat vitsat sopivat hommaan parhaiten, paksummat eivät taipuneet ihan toivotulla tavalla ja näin kesällä irtonainen kuori sai aika paljon vaurioita. Aurinko teki kuitenkin tehtävänsä ja kuoriutuneet vaaleat kohdat tummuivat pian lähelle kuoren sävyä.
Vajaan viikon iltapuurtamisen jälkeen saimme kuitenkin ihan asiansa ajavan näkösuojan pihalle. Kestääpä tämä sitten tämän kesän tai useamman, myöhemmin voin tehdä tiivistyksen uudestaan liotetusta pajusta siistimpänä ja tiiviimpänä. Yksi kulma paistaa vielä paljaana, koska yhdellä loimella on hankala saada pajuja pysymään. Mutta keksimmä jotain.
Koristeeksi parvekelaatikkoon lobeliaa ja yksivuotista elämänlankaa kiipeilemään. Vähän vaatimattomia ovat kuitenkin näin alkukesästä…
Risuamppelit
Parvekelaatikon lisäksi aita kaipasi toisellekin puolelle jotain koristetta. Aikani mietittyäni päätin tehdä jäljellä olevista risuista kaksi seinäamppelia.
o
o
o
Amppelit on tehty ihan perusmallilla risulla punoen, yhden seinämän yritin vain jättää suoremmaksi ja koko amppelin vähän soikiomalliseksi. Sen verran olivat nopeita tehdä, että yhdessä illassa sain valmiiksi. Tässäkin pätee muuten sama kuin sukkien neulomisessa; paras on tehdä molemmat amppelit vaihe vaiheelta rinnakkain. Muuten (ainakin itsellä) jää vähän inspiraatiota enää toisen tekemiseen ja mallistakin tulee täysin eriparinen.
Risuamppelit on kiinnitetty rautalangalla molemmista reunoista aitaan kiinni. Täytteeksi saivat pienikukkaista petuniaa sekä hopeaputoukset.
Nyt kutsuu aurinko pihalle, lomalaisilta päivitykset saattavat jäädä vähiin…
Olen haudutellut ajatusten perukoilla jo pitkään yksihihnaista kangaskassia, joka olisi helppo pitää pyöräillessäkin olalla pään yli vetäistynä. Kankaatkin olin paikallisen kangaskaupan palalaarista jo aikaa sitten hamstrannut, odoteltiin vain jonkin aikaa inspiraatiota.
Päällyskankaana toimii hieman paksumpi kangas, vuori on ohuempaa ja kuviointi itseasiassa kauniimpaakin kuin päällyskankaassa. Eipä ainakaan harmita aina kassiin kurkistaessa :).
Yhtenä yksinäisenä viikonloppuna se inspiraatio sitten tuli ja aloin piirtää kaavoja. Kaavasta saa ottaa mallia, jos mielii, yläreuna kaipaa kuitenkin
vielä parantelua, jotta sen saa paremmin käännettyä. Sisäkurvi meinasi nimittäin tuottaa hankaluuksia näin vähän ommelleelle. Korkeutta on keskeltä mitattuna n. 35 cm, leveyttä n. 30 cm.
Jokin aika sitten blogeissa kiersi meemi omasta neulatyynystä. Samalla voin osallistua siihenkin, kun tyyny niin innolla kuvaan mukaan työntäytyi.
Vuorikangas on leikattu samalla kaavalla, vain himpun pienempänä. Pohjan muotolaskokset antoivat kulmiin niin hyvin muotoa, ettei erillistä pohjakappaletta enää tarvittu.
Kaikki hulpiottomat reunat on päärmätty 3-pistosiksakilla, kangas kun oli aika herkkää purkautumaan. Saumat on silitetty auki, jotta yhteenliittäminen vuoren kanssa on helpompaa.
Kassin hihna on n. 90 cm. Ensin ompelin sen putkeksi ja lopuksi siistin molemmat reunat ompelemalla vielä päältä. Hihnan päät on istutettu vuoren ja päällisen väliin.
Pääsipäs kuvaan myös äidin vanha Husqvarna 5710. Kone lienee ainakin 25-vuotias, palvellut aktiivisesti ja toimii vieläkin moitteetta. Nyt vain muuttaa tasaisin väliajoin minun ja äidin välillä.
Päälliskankaasta leikkasin palat vielä sisäpuolen reunaankin vahvikkeeksi. Vuorikangas yltää myös ihan reunaan saakka. Kiinnityksenä on magneettinappi, tosin vetoketju olisi ihan hyvä lisä, nyt kassin suu jää aika avoimeksi.
Ja sisällä tietysti taskut sekä puhelimelle että avaimille. Harmi vaan kun kankaiden vahvuudet eivät tosiaan olleet toisinpäin, tuon vuorikankaan kuvion olisi ihan mielellään laittanut ulkopuolellekin.
Toukokuu on pihalla ihan ykkösaikaa. Tämänkin viikonlopun aurinko on hellinyt urakalla, onneksi piha on suojassa pahimmalta tuuleltakin. Sunnuntain kauniissa ilta-auringossa ikuistin narsissien ja kevätesikoiden kukoistusta. Muutkin perennat sieltä nostelevat vähitellen päätään.
Viimepostauksessa esitellyt risulinnut ovat saaneet myös jalat. Hauskalta ne näyttävätkin kun pääsevät vihdoin oikomaan koipiaan. Siniset helmililjat vasta aloittelevat kukintaansa.
Pihapuuhien lomassa on ehtinyt jotain risustakin vääntelemään. Äitienpäiväksi valmistui sydänkranssi Risusydämen tutulla ohjeella. Koristeena käytin tällä kertaa paperinarua.
Sydänmallia muunnellen kasasin kolmesta risusydämestä kukan. Taivutin risut kuten sydänkranssin yläosa, mutta jätin pitkän hännän pois. Sitten kiinnitin kaikki toisiinsa ja kiepitin keskelle peruskorinpohjamallilla kukan keskustan. Ulkoseinälle pääsi koristeeksi hän. Ja tulee varmasti saamaan seuraa perhosista ja muista ötököistä, joita kukat tahtovat puoleensa vetää.
Neuleetkin etenevät mitenkuten, jos vain pihalta malttaa sisälle ajoissa tulla. Välillä puikoilla myös jotain kesäisempää..
Pihahommat meinaavat näin keväällä jättää blogin varjoonsa. Eteläpuolen piha on jo sulanut kokonaan ja ensimmäiset kukat ovat päässeet kukkimaan. Krookukset ovat hätäisimpiä, narsissit ja tulppaanit ovat vasta alulla. Jahka vain pääsisi näkemään uudet tulokkaat, jotka syksyllä sain maahan…
Mutta syntyy sitä pihallakin jotain!
Risusydän antoi aiemmin ohjeen risulinnun tekemiseen. Näin syntyi lintupariskunta, joka pääsee kukkapenkkiä koristamaan kun vain saan niille kiinnitettyä jalat. Risua lintuihin kyllä uppoaa yllättävän paljon. Mutta vielä varastoa riittää jokuseen risutyöhön, jos vain eivät ehdi kuivaa näin aurinkoisilla ilmoilla.
Linnut ovat jo jonkin aikaa kerinneet istuskella pihamaalla ja ovat saaneet paljon huomiota erikoisuudellaan. Täällä suunnalla ei paljon risutöiden tekijöitä ole, eikä risu ole ihan yleisimmästä päästä materiaalina. Jotkut ovat jopa aluksi luulleet niitä pajusta tehdyksi.
Kevättalven tuorepajusta tein vielä uuden kukkatuen ja kaaospunonnalla pajupallon. Tuelle pääsee mustasilmäsusanna kiipeilemään kunhan taimet vähän vahvistuvat vielä. Palloja olisi tarkoitus tehdä useampikin eri kokoinen pihan koristukseksi.
Tuorepajun keruuseen ajankohta on jo liian myöhäinen, mutta kuivattua löytyy vielä runsaasti. Sitten vain odottamaan kesälomia, että pääsee liottamaan pajuja järveen. Näin säästyy kätevästi liotusveden vaihtamiselta.
Nyt takaisin nauttimaan auringosta, lämpötila on jo varjossakin kiivennyt lähellä 20 astetta. Sieltä se kesä tulee!
Tuoreimmat kommentit