Kahvilla tunikan kanssa…

Mipen suunnittelema Coffee tunic valmistui nopeasti ja tarpeeseen. Tarpeeseen saada taas neule onnistumaan onnettoman Tangled Yoke Cardiganin jälkeen ja tarpeeseen tunika-mallisesta neuleesta. Noudatin ohjetta aika lailla täsmällisesti ja lankana oli ohjeenkin mukainen Novitan Nalle. Tuttu ja turvallinen ja hyväksi todettu lanka, jolla ei ole vaarana epäonnistua. Puikot olivat hieman ohjetta pienemmät, näin tulikin juuri sopiva koko.

Ja odotukset täyttyivät, neuleesta tuli täydellinen! Juuri sopiva ja mukavan mittainen. Ainoa huono puoli on vähän liian suuri kaulus, mutta se asia ratkeaa kääntämällä reuna alimmaiseksi. Rentoutin aluksi jäykkää kaulusta myös kastelemalla sen, muuten en tunikaa ole vielä kastellut. Toivotaan, että se pysyy kuosissaan sitten kun sen aika tulee.

Väri olisi voinut olla joku muukin, mutta kaupassa oli langanostohetkellä potentiaalisena vain harmaa Nalle ja tarve oli suuri. Ehkäpä voisin joskus tehdä toisen samanmallisen eri värisenä. Ohjeen mukainen ruskea olisi aika hyvä.

Jaa Facebookissa

Lankavimma muisti minua Hyvän mielen blogi -tunnustuksella, kiitos kovasti siitä! Tulee niin kovin hyvä mieli siitä, että jotkut ainakin jaksavat blogiani seurata .

Aurinkoisen kevätpäivän päätteeksi haluan antaa tunnustuksen eteenpäin seuraaville hyvää mieltä levittäville blogeille:

Kaimalleni Jaanalle JaanaMaa-blogiin, Ellille ja Auralle Kaksi erilaista marjaa -blogiin, Risusydämelle, Nastille ja Tytille Pujoliivi-blogiin sekä Vilmalle (ja Hertalle) Sisäinen villapaita -blogiin. Ja kaikille muillekin lukemilleni blogeille tämä tunnustus varmasti kuuluisi, niin mukavaa juttujanne on seurata!

Jaa Facebookissa

Luulin jo alkuvuodesta jääväni täksi talveksi täysin ilman risuja, kunnes bongasin työmatkalla pyörätien varresta pari kaadettua koivua. Puut olivat tietysti kaupungin mailla, mutta lojottivat siinä pitkään tyhjän panttina. Kysyinpä sitten kauniisti teknisestä virastosta, että saiskohan noita koivuja vähän käydä karsimassa. Ja saihan niitä.

Nyt on siis runsaasti materiaalia ja vielä rentoa riippakoivua! Pari jätesäkillistä tätä aarretta on käyty hakemassa ja vielä olisi paljon jäljellä haettavaksikin. Mikä onkaan helpompaa kuin napsia risuja suoraan pitkin pituuttaan olevista puista. Toistaiseksi kuitenkin pidättelen itseäni, sillä vasta on syntynyt tämä pannu eikä risuja tuntunut kuluvan nimeksikään.

Risupannu on siis tehty siten, että pohjana on puuläkkärä, jonka reunoissa on reiät ja rei’issä rautalangat kiinni. Kuva ei ole kovin hyvä, mutta minkäs teet kun valoisat ajat kuluvat ihan hukkaan töissä… Ja viikonloppuna ei tietenkään muisteta kuvata silloin kuin pitäisi. Täytyy sitten kesällä kuvailla, kun kukat ovat vallanneet tämän kasvupaikakseen.

Saunatyynyt

Saunatyynyjä innostuin tekemään, kun kaapissa pyörivät pellavapyyhkeet eivät kaikki olleet käytössä. Kangas on siis pellavaa, puuvillaakin saattaa olla mukana, ihan tarkkaan en osaa sanoa koskapa pyyhekangas on jo vuosia vanhaa.

Täytteenä on styrox-rouhetta eli ihan huonekaluliikkeestä saatavaa säkkituolintäytettä. Pesu on helppoa, saunan jälkeen nämä voi vain huuhtaista suihkun alla tai pestä käsin n. 40 asteessa. Pellava kuivuu nopeasti eikä styrox-rouhe ime itseensä kosteutta.

Testattukin saunatyynyä on, ja hyvin toimii. Toinen meni lahjoituksena vanhemmille, tosin näitä syntyy nopeasti lisääkin, kun materiaalia löytyy.

Jaa Facebookissa

Siellä täällä olen nähnyt mitä ihanimpia silmukkamerkkejä ja koruja, joten päätin kokeilla minäkin. Eksyttyäni alan verkkokauppaan, alkoivat silmät hehkumaan; tuon tilaan ainakin ja tuon ja tuon…

Kotiin päätyivät ainakin leppäkerttuhelmet, joita on silmukkamerkeissä nähty Sisäisen villapaidan blogissa. Mukana olivat myös donitsi sateenkaarijaspiksesta, tummankullanruskeita foliohelmiä sekä muuta pientä mukavaa.

Tuloksena syntyi kaulakoru, jossa nauhana on mustaa vahanauhaa kaksinkertaisena ja koristeena tuo sateenkaarijaspis. Lukko on hopeaa. Jaspis-riipus on kohtalaisen painava, mutta tuo kaunis väri on aivan mahtava! Pidettykin korua jo on ja kivi muuttuu uskomattoman lämpimäksi ihoa vasten ollessaan. Ikäänkuin hehkuisi omaa lämpöä.

Oletteko muuten tienneet tätä jaspiksesta:

“Jaspis oli jo ennen Kristuksen syntymää arvokkaimpia korukiviä. Jaspiksesta tehtiin esimerkiksi amuletteja, jotka suojelivat noituutta, sairautta ja onnettomuuksia vastaan. Vielä nykyäänkin jaspis on tunnettu voimakivi. Sanotaan, että jaspiksen taika pitää rakkauden liekit roihuamassa.” Lähde: Kalevala Koru

Seuraavaksi tein korvakorut, joissa käytin foliohelmiä ja seurana makeanveden helmiä, jotka minulla oli jo ennestään. Muut korunosat ovat tässäkin hopeaa.

Työkaluina korujen teossa käytin kaksia kärkipihtejä. Näppärämpiä tarkoitukseen tehtyjäkin välineitä toki on, mutta en vielä tässä vaiheessa taida niihin lähteä panostamaan. Hopea on kohtalaisen taipuisaa ja muotoutuu helposti. Tarkempaan työhön tosin tarkemmat työvälineetkin olisivat paikallaan.

Korujen tekeminen on mielenkiintoista, mutta vaatii tarkkuutta ja kärsivällisyyttä. Neulehommiin en siis ihan heti tätä lajia ole vaihtamassa. Mutta tarvikkeiden shoppailu on ihan yhtä koukuttavaa kuin lankojen, varoituksen sana siis!

Jaa Facebookissa

Tangled Yoke Cardigan valmistui, mutta voi harmistuksien harmistus, venyi kastelun jälkeen. Vaikka koetin asetella sen mahdollisimman muotoonsa tasolle. Lankana oli Dropsin Silke-Tweed. Liotin neuletta pariin otteeseen kuumassa vedessä ja kutistumista tapahtuikin, mutta ei tarpeeksi. Tekohengitystä siis kaipaa, katsotaan vain miten. Purkamaan ei joka tapauksessa haluttaisi ruveta. Mallille oli myös niin paljon odotuksia, että hieman pettymystä kieltämättä pukkaa. Tein napitkin nimenomaan tätä neuletta ajatellen Fimo-askartelumassasta. Se olikin uusi kokemus ja jatkoa varmasti seuraa.

Mutta, opimma tästä ainakin sen, että tuontyyppisiä lankoja voisi kostuttaa jo ennen neulomista, ettei tule yllätyksiä…

Sillä aikaa kun haudon Tangled Yokelle murhasuunnitelmaa, valmistuu muutakin. Nämä onneksi toimivat hyvänä terapiana.

Pitkään olen katsellut mitä hienompia isoäidinneliöistä tehtyjä vilttejä pitkin blogistaniaa. Riemunkirjava väritys ei itseä jotenkin miellytä (vaikka langanjämiä tähän hyvin kuluisikin), joten silmään pisti heti positiivisena tämä Lion Brand Yarnin malli. Ohjeen saa ladattua ilmaiseksi, mutta sivusto vaatii rekisteröitymisen. Vaikka mallikerta ei toki mikään hankala olekaan, jos vain isoäidinneliöt luonnistuvat…

Lankana on alelaarista löytynyt 7 veljestä, joka on lähes saman paksuista kuin ohjeen lankakin. Väritkin ovat muuten samat, paitsi vihertävän tilalle laitan violettia. Näitä on mukava virkkailla silloin tällöin välihommina, jos ei ole muuta neulottavaa.

Muuta tekemistä kuitenkin on ja tämä
etenee joutuisasti. Jo reilusti yli vuosi takaperin tuli luvattua miehelle tehdä armeija-mallinen villapaita. Mitat ovat odotelleet lankojen (7 veikka) kera käsityökopassa jo kauan, mutta nyt sain vihdoin aikaiseksi aloittaa. Aika vähän olen mitään ilman ohjetta tehnyt, mutta tämä tuntui tarpeeksi simppeliltä aloitukseksi. Mallikerta on perusjoustinta, 2o 2 n. Ihanteellinen siis tv-neuleeksi. Neuleen saajakin on vieressä, niin on helppo tarvittaessa kokeilla ja mittailla.

Toivottavasti vain kädet kestää, en jotenkin osaa neuloessa rentouttaa käsiä ja tasainen mallikerta saa kädet jäykistymään entistä enemmän. Kevättä kohden kuitenkin porskutellaan, joten eiköhän lämpimämpi sää ja lisääntyvä valo saa sekä kädet että mielen virkeiksi!

Jaa Facebookissa

Kuten viime vuoden puolella lupasin, esittelen nyt aivan uudenlaisen työn. Vaikka kokeiltuja käsityön tekniikoita onkin kertynyt mukavasti, maalaamiseen en vielä ole taitojani aiemmin uskaltanut koettaa. Mutta kerta se on ensimmäinenkin, ja tähänkin jää koukkuun!

Taulu on maalattu valokuvaa mallina käyttäen valmiiksi pingotetulle kankaalle akryyliväreillä. Taulupohja ei harrastukseen ole välttämätön, sillä myös esim. vesiväripaperia voi käyttää pohjana. Tarvikkeet ovat kohtalaisen edullisia, suurimman loven budjettiin haukkaavat värit, jotka ovat kuitenkin riittoisia. Muutamilla perusväreillä pääsee jo pitkälle, kun opettelee sekoittamaan eri värisävyjä. Myös pensseleitä on hyvä olla useamman kokoisia.

Näin aloittelijalle akryylivärit olivat helppoja käyttää. Väri kuivuu nopeasti ja virheet on helppo peittää uudella värikerroksella. Nopealla kuivumisella on tosin se haitta, että paletilta täytyy väri käyttää kohtalaisen pian. Tähän auttaa märkäpaletti, jota en tosin itse ole vielä kokeillut. Värin ohentaminen käy vedellä, tosin siihen tarkoitettuja aineitakin on myytävänä. Akryylivärit ovat myös hajuttomia, joten maalaaminen onnistuu vaikka makuuhuoneessa, kuten omalla kohdallani.

Apuna maalauksen aloittamisessa oli Akryylimaalauksen uusi käsikirja. Kirjassa oli aloittelijallekin selkeät ohjeet perustarvikkeista ja -tekniikoista.

Kokemuksena akryyliväreillä maalaaminen oli todellakin koukuttava. Harjoitellessani vesiväripaperille pääsi hommasta jo jotenkin jyvälle, mutta kangas on ehdottomasti paras pohja ainakin tämän tyyppisessä työssä. Värit tulevat paremmin esille ja epätasainen pinta antaa työlle elävyyttä. Tätä lisää!

P.S. Taulun taustalla näkyvä maalausteline on muuten myös omaa käsialaa.

Jaa Facebookissa