Uusia tekniikoita on aina hienoa opetella ja hopeasavesta on vielä todella paljon opittavaa.

Sormus on tehty filigraani-tekniikalla eli pursottamalla ruiskusta hopeasavea puisen sormuskapulan ympärille. Käytössä oli 10 g ruisku, josta sormukseen kului vähän yli puolet. Pursotin ensin muutaman kierroksen pohjaksi, jonka jälkeen kuivatin sormuksen. Seuraavaksi kiinnitin mukaan kolme kirkasta zirkoniaa ja pursotin vielä pari kerrosta kiinnitykseksi.

Täytyy sanoa, että tämä tekniikka vaatii keskittymistä. Ja vakaata kättä. Käden vakaudessa on itselläni vielä paljon parannettavaa… Kun joutuu pyörittämään toisella kädellä sormuskapulaa ja toisella kädellä sekä ohjaamaan hopeasavi-ruiskua sopiviin koukeroihin että pursottamaan tasaisena nauhana, toivoi moneen kertaan että oispa kolme kättä!

Sormuksen piti kutistua poltossa kolme kokoa, mutta se kutistuikin lähes viisi, joten viilaa sai käyttää sisäpuolelta aika ronskilla kädellä. Onneksi paksuutta oli reilusti, joten viilaamisvaraakin löytyi. Kiillottelin sormusta vielä kotona metallipuikolla ja tulipa testattua, että paremman puutteessa myös hiekkapaperi puree hopeaan. Jouduin nimittäin vielä kotonakin vielä vähän hiomaan sisäpuolta suuremmaksi.

Samasta ruiskusta sain tehtyä myös riipuksen ja korvikset, mutta niistä sitten enemmän kun saan nekin viimeisteltyä valmiiksi. Uudelle jatkokurssille on myös haaveita, sillä vaikka itselle hopeasavea voisi tilatakin, on kurssipaikalla valmiina kaikki tarvittavat työvälineet ja polttouuni sekä tietysti ohjaaja jolta voi kysyä neuvoa. Eli jatkoa on toivon mukaan luvassa…

Jaa Facebookissa

Hopeasavi on kohtalaisen uusi keksintö Japanista ja sen avulla tällainen ensikertalainenkin pystyy tekemään kauniita hopeakoruja. Hopeasavi muodostuu kierrätettävistä jätemateriaaleista yli jääneestä hopeapölystä, sideaineesta sekä vedestä. Sitä pystyy muokkaamaan muovailiuvahan tai esim. askartelumassan tapaan. Muotoiluvaiheessa hopeasaveen pystyy upottamaan erilaisia kiviä tai muita hopeisia korunosia. Itse laitoin riipuslenkin sekä zirkonian.

Muotoilun jälkeen koru kuivataan vaikkapa hiusten kuivaajalla, jolloin siitä haihtuu savessa oleva vesi. Tämän jälkeen hiotaan ylimääräiset rosot pois, kunnes muoto on mieleinen. Hionnan jälkeen koru poltetaan 650-870 asteessa esim. polttouunissa tai kaasuliekillä. Polton aikana loputkin hopeasaven sidosaineet palavat pois ja jäljelle jää 99,99 % hopeaa.

Polttamisen jälkeen koru kiillotettiin ja lopulta liotin sen rikkimaksassa, jolloin siihen loppukiillotuksen jälkeen jäi tummat urien pohjat korostamaan kuvioita.

Tuollainen yhden illan kurssi kesti noin 4 tuntia ja sen aikana ehti mainiosti tekemään yhden riipuksen. Kuvan koruun kului 5 grammaa hopeasavea.   Tämä kyseinen malli on valmiista muotista, joita oli runsas valikoima. Arvelin ensimmäisen korun kohdalla tehdä helpon ratkaisun, että varmasti onnistuu. Lisääkin kiinnostaisi opetella, kenties seuraavaksi sormuksia ja korviksia pidemmällä viikonloppukurssilla.

Jaa Facebookissa

Nyt on siis runsaasti materiaalia ja vielä rentoa riippakoivua! Pari jätesäkillistä tätä aarretta on käyty hakemassa ja vielä olisi paljon jäljellä haettavaksikin. Mikä onkaan helpompaa kuin napsia risuja suoraan pitkin pituuttaan olevista puista. Toistaiseksi kuitenkin pidättelen itseäni, sillä vasta on syntynyt tämä pannu eikä risuja tuntunut kuluvan nimeksikään.

Risupannu on siis tehty siten, että pohjana on puuläkkärä, jonka reunoissa on reiät ja rei’issä rautalangat kiinni. Kuva ei ole kovin hyvä, mutta minkäs teet kun valoisat ajat kuluvat ihan hukkaan töissä… Ja viikonloppuna ei tietenkään muisteta kuvata silloin kuin pitäisi. Täytyy sitten kesällä kuvailla, kun kukat ovat vallanneet tämän kasvupaikakseen.

Saunatyynyt

Saunatyynyjä innostuin tekemään, kun kaapissa pyörivät pellavapyyhkeet eivät kaikki olleet käytössä. Kangas on siis pellavaa, puuvillaakin saattaa olla mukana, ihan tarkkaan en osaa sanoa koskapa pyyhekangas on jo vuosia vanhaa.

Täytteenä on styrox-rouhetta eli ihan huonekaluliikkeestä saatavaa säkkituolintäytettä. Pesu on helppoa, saunan jälkeen nämä voi vain huuhtaista suihkun alla tai pestä käsin n. 40 asteessa. Pellava kuivuu nopeasti eikä styrox-rouhe ime itseensä kosteutta.

Testattukin saunatyynyä on, ja hyvin toimii. Toinen meni lahjoituksena vanhemmille, tosin näitä syntyy nopeasti lisääkin, kun materiaalia löytyy.

Jaa Facebookissa

Kotiin päätyivät ainakin leppäkerttuhelmet, joita on silmukkamerkeissä nähty Sisäisen villapaidan blogissa. Mukana olivat myös donitsi sateenkaarijaspiksesta, tummankullanruskeita foliohelmiä sekä muuta pientä mukavaa.

Tuloksena syntyi kaulakoru, jossa nauhana on mustaa vahanauhaa kaksinkertaisena ja koristeena tuo sateenkaarijaspis. Lukko on hopeaa. Jaspis-riipus on kohtalaisen painava, mutta tuo kaunis väri on aivan mahtava! Pidettykin korua jo on ja kivi muuttuu uskomattoman lämpimäksi ihoa vasten ollessaan. Ikäänkuin hehkuisi omaa lämpöä.

Oletteko muuten tienneet tätä jaspiksesta:

“Jaspis oli jo ennen Kristuksen syntymää arvokkaimpia korukiviä. Jaspiksesta tehtiin esimerkiksi amuletteja, jotka suojelivat noituutta, sairautta ja onnettomuuksia vastaan. Vielä nykyäänkin jaspis on tunnettu voimakivi. Sanotaan, että jaspiksen taika pitää rakkauden liekit roihuamassa.” Lähde: Kalevala Koru

Seuraavaksi tein korvakorut, joissa käytin foliohelmiä ja seurana makeanveden helmiä, jotka minulla oli jo ennestään. Muut korunosat ovat tässäkin hopeaa.

Työkaluina korujen teossa käytin kaksia kärkipihtejä. Näppärämpiä tarkoitukseen tehtyjäkin välineitä toki on, mutta en vielä tässä vaiheessa taida niihin lähteä panostamaan. Hopea on kohtalaisen taipuisaa ja muotoutuu helposti. Tarkempaan työhön tosin tarkemmat työvälineetkin olisivat paikallaan.

Korujen tekeminen on mielenkiintoista, mutta vaatii tarkkuutta ja kärsivällisyyttä. Neulehommiin en siis ihan heti tätä lajia ole vaihtamassa. Mutta tarvikkeiden shoppailu on ihan yhtä koukuttavaa kuin lankojen, varoituksen sana siis!

Jaa Facebookissa