Marjon kanssa kävimme jälleen sivistämässä itseämme hopeasaven jatkokurssilla. Erittäin ergonomisessa työasennossa selkä mutkalla ja nenä kiinni tehtävässä työssä kului tällä kertaa kuusi tuntia. Ja silti tuntui, että päivä loppui kesken.

Uusia tekniikoita on aina hienoa opetella ja hopeasavesta on vielä todella paljon opittavaa.

Sormus on tehty filigraani-tekniikalla eli pursottamalla ruiskusta hopeasavea puisen sormuskapulan ympärille. Käytössä oli 10 g ruisku, josta sormukseen kului vähän yli puolet. Pursotin ensin muutaman kierroksen pohjaksi, jonka jälkeen kuivatin sormuksen. Seuraavaksi kiinnitin mukaan kolme kirkasta zirkoniaa ja pursotin vielä pari kerrosta kiinnitykseksi.

Täytyy sanoa, että tämä tekniikka vaatii keskittymistä. Ja vakaata kättä. Käden vakaudessa on itselläni vielä paljon parannettavaa… Kun joutuu pyörittämään toisella kädellä sormuskapulaa ja toisella kädellä sekä ohjaamaan hopeasavi-ruiskua sopiviin koukeroihin että pursottamaan tasaisena nauhana, toivoi moneen kertaan että oispa kolme kättä!

Sormuksen piti kutistua poltossa kolme kokoa, mutta se kutistuikin lähes viisi, joten viilaa sai käyttää sisäpuolelta aika ronskilla kädellä. Onneksi paksuutta oli reilusti, joten viilaamisvaraakin löytyi. Kiillottelin sormusta vielä kotona metallipuikolla ja tulipa testattua, että paremman puutteessa myös hiekkapaperi puree hopeaan. Jouduin nimittäin vielä kotonakin vielä vähän hiomaan sisäpuolta suuremmaksi.

Samasta ruiskusta sain tehtyä myös riipuksen ja korvikset, mutta niistä sitten enemmän kun saan nekin viimeisteltyä valmiiksi. Uudelle jatkokurssille on myös haaveita, sillä vaikka itselle hopeasavea voisi tilatakin, on kurssipaikalla valmiina kaikki tarvittavat työvälineet ja polttouuni sekä tietysti ohjaaja jolta voi kysyä neuvoa. Eli jatkoa on toivon mukaan luvassa…

1 kommentti on Sormus hopeasavesta

  1. Marjo sanoo:

    On se kyllä hieno! Ja toivoa on, tai ainakin seuraa… :D

Vastaa